Minusta tulee puutarhuri

Löysin eräs päivä vanhat päiväkirjani ja huomasin aina kesäkuukaudet olevan täynnä erilaisia lehtileikkeitä puutarhanhoidosta. Sivut pursusivat myös kaikenlaisia kuivatettuja lehtiä ja kukkia. Mieleen muistui selvästi, miten halusin vielä jonain päivänä olla puutarhuri. Kotona maalla sai hoitaa kasvimaata ja nauttia luonnosta mielinmäärin. Nuoruusvuodet kuitenkin vietin asuen kerrostalokämpissä ja puutarhainnostus jäi taka-alalle.

Muutimme viime talvena mieheni T:n kanssa omakotitaloon, sain tuon kipinän takaisin uudelleen. Päätin keväällä hakea Kempeleeseen puutarhakoulutukseen ja sain paikan! Aloitan opiskelut 24.8. Vielä reilu kolme viikkoa aikaa siis mutustella tuota ajatusta pikkupäässäni. Ainakaan innostusta ei meikäläiseltä puutu, mutta todella aikaiset aamuherätykset kauhistuttaa jo valmiiksi. Kieltämättä myös kahdella bussilla kouluun kulkeminen tuntuu hullulta, mutta onneksi suurimmaksi osaksi päivistä pääsen keskustaan miehen kyydillä, josta tarvitsee enää toiseen bussiin hypätä.

Ennen tuohon kouluun hakemista kävin vielä varmistamassa soveltuvuuteni alalle mm. allergioiden vuoksi. Työkokeilussa isolla puutarhalla pääsin kokeilemaan todella monipuolisesti kaikkia alan hommia. Kiinnostukseni onkin aina painottunut viljelyyn ja erityisesti kasvien kasvattamiseen, sekä syötäviin vihanneksiin. Puutarhalla varmistui siis se, että ala olisi minulle sopiva ja vieläpä erityisen lähellä sydäntä.

Vaikka olen aina ollut intona alaan, en ollut koskaan juurikaan välittänyt kukista. Vaikka meillä kotona on kasvanut ties minkälaista kukkaa ja kasvia, en ole niiden nimiä tiennyt. Pelakuu taitaa olla ainoita, joita kotoa muistan nimeltä ja sitäkin kukkaa vihaan sen pahan hajun vuoksi. Niitä oli joka ikkunalla ja en vaan sietänyt niitä ja toivoin, etten tule sellaista ikinä saamaan esim. lahjaksi. Muutenkaan en ole kukista juurikaan välittänyt. Ne ovat oleet vain neutraaleja juttuja, eivät mitenkään erityisen nättejäkään mielestäni.

Hassua ajatella, miten tämä kukka-asia muuttui nyt ihan tänä kesänä! Sain äidiltäni keväällä mummonpalsamin siemeniä. Istutusvimma oli pahimmillaan ja ensin ajattelin jättää nuo siemenet kylvämättä, mutta päätin sitten (purkkeja kun oli tuhottomasti ylimääräisiä) kokeilla, mitä niistä tulisi. Hämärä muistikuva oli tuosta palsamin ulkonäöstä.

Myös kehäkukan siemenet itivät & kasvoivat ja kesän mittaan ulkona esiin putkahtelevat monivuotiset kukat alkoivat kiinnostaa. Olimme muuttaneet siis talvella tähän asuntoon ja ei ollut tiedossa, mitä maasta kasvaisi.

2015-08-02 16.39.09

Kun siis palsamit tekivät ensimmäiset kukkansa kasvin varteen, olin myyty! Omat rakkaat kukkavauvat olivat nätimpiä ja ihanampia, kuin osasin kuvitella. Ulkona alkoivat kukkia pionit, sekä kaikki ne muut ihanuudet, joiden nimiä en vieläkään tiedä, mutta jospa pian nekin oppisin tunnistamaan. En ollut koskaan kunnolla KATSONUT kukkia. Nehän ovat tosi ihania, mystisiä ja kaikki niin erilaisia.

Alusta asti koulupaikan saamisen jälkeen olen ajatellut suuntautua puutarhatuotantoon. Nyt tämän uuden kukkainnostuksen myötä myös tietysti kukkakaupan puoli on alkanut hieman enemmän kiinnostaa. Katsotaan miten opintojen edetessä mieli muuttuu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s