Konekoulua koululla ja opiskelun opettelua

Kolme viikkoa koulua käytynä. Teoriaa on ollut koko aikana vaan ehkä viisi tuntia yhteensä. Muu aika ollaan oltukin käytännön hommissa. Kahtena päivänä ollaan nyt ajeltu erilaisilla työkoneilla.

2015-09-02 13.58.17Traktori & sen kauha tuli tutuksi toissapäivänä. Sen ajaminen oli autoilevalle ihan yllättävän helppoa.

Myös bobcatilla pääsin siirtämään kivikuormaa. Hieman kyllä oli hakusessa vivut, kun ei millään meinannut ajaessa 2015-09-09 08.38.53muistaa mihin suuntaan mistäkin vivusta piikit liikkuu. Siinä sitten kivilavaa siirrellessä sai ihan puhtaasti testaamalla vaan kokeilla laskeutuuko se maahan, vai lentääkö ilmaan.. Hehe, no ei ihan sentään. Hyvin meni. Noita juttuja onneksi pääsee harjoittelemaan varmasti lisää. Kivaa oli 2015-09-09 09.38.26kyllä!

Keskiviikkona ruokailun jälkeen lähdimme vierailemaan työmaalle, jossa työssäoppimassa olevat opiskelijat toteuttivat pihasuunnitelmaa vanhustenkodin pihapiirissä. Päästiin mekin uutukaiset jo kokeilemaan kivitöiden tekemistä, maantasausta, pientä kaivinkonetta, sekä muutakin käytännön juttuja. Opettajamme jyräsi kaivurilla ampiaispesän vadelmapuskasta ja ainakin hetkeksi saivat kaivuuhommat jäädä sikseen. Meillä muutamilla ampiaiskammoisilla tuli kyllä kiire kauemmaksi ja onneksi päiväkin loppui pian ja päästiin kotiin.. 🙂 Kaivinkoneesta ei täällä kuvaa ole, lisäilen kunhan saan joskus kuvattua.

Alla söpö pieni puutarhatraktori, jolla harjoittelimme peruuttamista pitkän peräkärryn kanssa.

2015-09-02 14.36.322015-09-02 14.36.28Näinkin voi käydä oppitunnilla! Oli muuten äänekäs pamaus. (Ja en ollut minä hah!)

2015-09-09 12.51.06

Tällaisella masiinalla sai kokeilla tuota maansiirtohommaa. Itse en enää loppupäivästä jaksanut testata uusia koneita, meni (henkisesti)voimat jo alkupäivästä.

Työvaatteetkin saatiin vihdoin. Iloisen raksamiehen oloiset ne ovat jättimäisine hihoineen ja polvipusseineen. Työkengillä kävely keskustaan ruokalaan tuntuu jo urheilusuoritukselta. Ihan hyvät ovat kyllä jalassa, mutta painavat julmetusti. Kun päivän päätteeksi vaihtaa normikengät jalkaan, tuntuu kuin lähtisi lentoon ja pienet kivetkin tuntuvat painavan jalkapohjaan. Paljon on totuttelemista uuteen.

Kasvihuoneilla ollessa tiirailen jatkuvasti kukkapuolen suuntaan. Koulun kukkakauppa on siinä kasvihuoneiden yhteydessä ja käyn aina kurkkimassa kauppaan kun on mahdollisuus. Olen tämän viikon ollut aika vahvasti sitä mieltä, että valitsen sittenkin kukkapuolen. Kuitenkin omissa vaatteissa työskentely on ollut itselleni mieluisinta ja kaipaan jossain määrin sitä taiteellisuutta työssä ja ideoiden toteuttamista.  Viime viikonloppuna suunnittelin jo tosissani oman kukkakaupan perustamista, mutta eräs taho pisti mielen matalaksi manaamalla suuntaan ja toiseen riskeistä. Tästä en silti aio lannistua. Mikäli en valitsisi kukkapuolta, se ei tarkoita, ettenkö silti voisi joskus kukkakauppaa perustaa.

Nautin myös suuresti rymytä mullassa ja tehdä kunnon fyysistä raskasta työtä. Siksi tuo käynti tuolla työmaalla antoi paljon kuvaa siitä, millaista se työ olisi. Erittäin antoisaa ja kivaa. Toisaalta olin jo niin väsynyt ja poikki kolmen tunnin työmaalla ahertamisen jälkeen, että ajattelin etten semmoista jaksaisi kovin pitkään. Nyt jo pelkästään koulupäivän jälkeen olen ollut niin poikki, että kaadun sohvalle ja menen yhdeksältä nukkumaan. Siinä ei paljon vapaa-aikaa jää ja tuo on vasta koulua, missä ei kyllä tarvitsisi itseään (tahallisesti) noin paljon rasittaa.

Luokkalaisten kanssa puhuttiin juuri tästä asiasta isoa penkkiä kitkiessä. Suurin osa meistä paiski hommia ihan hikihatussa. Täytyi oikein muistuttaa, että ollaan täällä oppimassa ja opettelemassa, koulussa, eikä urakkapalkalla töissä.  Työelämästä on vaan jäänyt suorittamisen pakko ja tarve, eikä koulussakaan osaa tehdä hommia rauhallisesti. Täytyy nyt jatkossa yrittää muistaa rauhoittua ja miettiä tekemistä opiskeluna. Emmehän halua palaa loppuun jo koulussa!

Aamulla kello pirisee kuuden aikaan. Herääminen onnistuu hyvin, mutta keho ei ole vielä tottunut rytmin muutokseen. Minulle on tullut nyt viikon ajan rytmihäiriöitä, eli (minun tapauksessani) sydämen outoja lisälyöntejä. Koulun alkupäivien hirveä kiire ja stressi bussiin ehtimisistä ja liian myöhäisistä herätyksistä sai tuon luultavasti aikaan. Kahviakin kittasin aluksi koulussa ja se minulle noita sydämen muljahteluita on aiemminkin saanut aikaan. Nyt jäi siis kahvi kokonaan pois, laitoin herätyksen puoli tuntia aikaisemmaksi, jotta ehdin rauhassa syödä ja pukeutua, sekä koulussa yritän rauhoittua tekemään töitä rennosti, ilman kiirettä ja kilpailua. Ruokalan jono ja siellä syöminen paniikkihäiriöiselle on silti vielä kauhea paikka. Hyvin olen silti selvinnyt toistaiseksi.

Torstaina muuten oli koko päivä työturvallisuuskorttikoulutusta. Kaikki saivat kokeen läpi! Hyvä me!

Ensi viikolla onkin kolmena päivänä koulua vaan kahteentoista. Ehtiipä tehdä jotain kotonakin, eli rentoutua ja levätä 🙂

Opiskelun iloa siis kaikille!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s